Pyhäjoki
Pyhäjoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Raahen ja Kalajoen kuntien välissä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 3 396 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 365,32 km2, josta 6,54 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 6,26 asukasta/km2. Pyhäjoen kunta on perustettu vuonna 1865, ja sen naapurikunnat ovat Kalajoki, Merijärvi, Oulainen, Raahe ja Vihanti.
Pyhäjoen seudulta on löydetty joitakin kivikautisia esineitä, kuten kivikirveitä ja –talttoja. Seutua hallitsivat pitkään lappalaiset, jotka saivat vasta keskiajalla väistyä suomalaisen uudisasutuksen tieltä. Pyhäjoen seutu kuului Ruotsin ja Novgorodin välisiin raja-alueisiin. Hanhikiveä Pyhäjokisuun pohjoispuolella Rajaniemessä on pidetty mahdollisena vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan rajakivenä.
Pyhäjoki erotettiin Saloisista itsenäiseksi seurakunnaksi jo 1573. Siihen kuukuivat aluksi myös Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen ja Merijärvi, jotka itsenäistyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1586. Sen korvasi C.L. Engelin suunnittelema, vuonna 1844 valmistunut ristikirkko, joka paloi salaman sytyttämänä 1974. Uusi kirkko rakennettiin 1976-1977.
1600-luvun puolivälissä oli Pyhäjoen kylässä jo 67 taloa. Väestö kuitenkin väheni vuosien 1695-1697 suurten katovuosien ja 1700-luvun alun isovihan aikana. Suomen sodan aikana 16. huhtikuuta 1808 Pyhäjoen Yppärissä ja Viirteessä käytiin verisiä kahakoita. Väestö sai toimeentulonsa maanviljelyksestä, karjataloudesta sekä joki- ja merikalastuksesta. Aluksi harjoitettiin myös hylkeenpyyntiä ja metsästystä. Pyhäjoki oli aikoinaan tärkeä kulkuväylä, jota pitkin kuljetettiin mm. tervaa. Jokisuun satamapaikan läheisyydessä sijaitsi myös tervahovi. 1900-luvun alkupuoliskolla Hourunkosken partaalla Pyhäjoen pohjoisessa suuhaarassa toimi A. Santaholma Oy puuhioma.
Pyhäjoki on Pohjanlahden rannikkopitäjä, joka on vähitellen noussut merestä. Kunnan maisemakuva on tasainen.
Kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Yleisimmät kivilajit ovat kvartsi- granodioriitti. Kunnan keski- eteläosissa on graniittia ja kiilleliuske|tta ja pohjoisosassa myös amfiboliittia. Yleisin maalaji on moreeni, joka peittää kunnan korkeampia maastokohtia vaihtelevan paksuisena kerroksena. Savea ja hiesua on vain vesistöjen varsilla. Rannikolla ja kunnan pohjoisosassa on laajoja hiekkakankaita. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Voimakas maankohoaminen muuttaa jatkuvasti rannikon maisemia. Rannikon edustalla on joitakin pieniä saaria ja luotoja. Maasto kohoaa rannikolta sisämaahan niin, että itäosissa saavutetaan jo 100 m. taso. Korkein kohouma yltää 113 metrin korkeuteen.
Kunnan päävesistö on kahtena koskisena suuhaarana mereen laskeva Pyhäjoki. Muita suurempia jokia ovat Limingoja ja Yppärinjoki. Järviä IN muutama mm. Polusjärvi ja nekin ovat alaltaan pieniä. Suot peittävät kaksi kolmasosaa kunnan pinta-alasta. Suurimpia soita ovat Liminkaneva, Sydänneva ja Karhunneva.
Pyhäjoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Raahen ja Kalajoen kuntien välissä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 3 396 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 365,32 km2, josta 6,54 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 6,26 asukasta/km2. Pyhäjoen kunta on perustettu vuonna 1865, ja sen naapurikunnat ovat Kalajoki, Merijärvi, Oulainen, Raahe ja Vihanti.
Pyhäjoen seudulta on löydetty joitakin kivikautisia esineitä, kuten kivikirveitä ja –talttoja. Seutua hallitsivat pitkään lappalaiset, jotka saivat vasta keskiajalla väistyä suomalaisen uudisasutuksen tieltä. Pyhäjoen seutu kuului Ruotsin ja Novgorodin välisiin raja-alueisiin. Hanhikiveä Pyhäjokisuun pohjoispuolella Rajaniemessä on pidetty mahdollisena vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan rajakivenä.
Pyhäjoki erotettiin Saloisista itsenäiseksi seurakunnaksi jo 1573. Siihen kuukuivat aluksi myös Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen ja Merijärvi, jotka itsenäistyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1586. Sen korvasi C.L. Engelin suunnittelema, vuonna 1844 valmistunut ristikirkko, joka paloi salaman sytyttämänä 1974. Uusi kirkko rakennettiin 1976-1977.
1600-luvun puolivälissä oli Pyhäjoen kylässä jo 67 taloa. Väestö kuitenkin väheni vuosien 1695-1697 suurten katovuosien ja 1700-luvun alun isovihan aikana. Suomen sodan aikana 16. huhtikuuta 1808 Pyhäjoen Yppärissä ja Viirteessä käytiin verisiä kahakoita. Väestö sai toimeentulonsa maanviljelyksestä, karjataloudesta sekä joki- ja merikalastuksesta. Aluksi harjoitettiin myös hylkeenpyyntiä ja metsästystä. Pyhäjoki oli aikoinaan tärkeä kulkuväylä, jota pitkin kuljetettiin mm. tervaa. Jokisuun satamapaikan läheisyydessä sijaitsi myös tervahovi. 1900-luvun alkupuoliskolla Hourunkosken partaalla Pyhäjoen pohjoisessa suuhaarassa toimi A. Santaholma Oy puuhioma.
Pyhäjoki on Pohjanlahden rannikkopitäjä, joka on vähitellen noussut merestä. Kunnan maisemakuva on tasainen.
Kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Yleisimmät kivilajit ovat kvartsi- granodioriitti. Kunnan keski- eteläosissa on graniittia ja kiilleliuske|tta ja pohjoisosassa myös amfiboliittia. Yleisin maalaji on moreeni, joka peittää kunnan korkeampia maastokohtia vaihtelevan paksuisena kerroksena. Savea ja hiesua on vain vesistöjen varsilla. Rannikolla ja kunnan pohjoisosassa on laajoja hiekkakankaita. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Voimakas maankohoaminen muuttaa jatkuvasti rannikon maisemia. Rannikon edustalla on joitakin pieniä saaria ja luotoja. Maasto kohoaa rannikolta sisämaahan niin, että itäosissa saavutetaan jo 100 m. taso. Korkein kohouma yltää 113 metrin korkeuteen.
Kunnan päävesistö on kahtena koskisena suuhaarana mereen laskeva Pyhäjoki. Muita suurempia jokia ovat Limingoja ja Yppärinjoki. Järviä IN muutama mm. Polusjärvi ja nekin ovat alaltaan pieniä. Suot peittävät kaksi kolmasosaa kunnan pinta-alasta. Suurimpia soita ovat Liminkaneva, Sydänneva ja Karhunneva.
..