Lumijoki

Lumijoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa noin neljäkymmentä kilometriä Oulusta etelään päIN. Kunnassa asuu 2 007 ihmistä ja sen pinta-ala on 290,32 km2, josta 0,27 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 9,41 asukasta/km2.

Lumijoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Oulunsalo ja Siikajoki.

Lumijoen seutu kuului keskiajalla Venäjän karjalaisten nautinta-alueeseen. Länsisuomalaisen asutuksen levitessä seudulle karjalaiset joutuivat vähitellen luopumaan alueesta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta pitkällisen sotatilan jälkeen. Vuonna 1588 karjalaiset tuhosivat muun muassa Lapinniemen kylän. Lumijoen nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna 1496, kun venäläinen sotajoukko riehui Limingan rannikkokylissä. Seudun varhaisin asutus keskittyi Lumijoen, Hirvasniemen ja Lapinniemen kyliin.

Vuosina 1695–1696 nälkä koetteli lumijokilaisia, ja tilanne paheni entisestään isonvihan aikana. Vuoden 1714 jälkeen venäläiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalle. Isonvihan aikana kylän taloista puolet autioitui ja arvioiden mukaan jopa neljä viidesosaa Limingan pitäjän asukkaista olisi menehtynyt. Väitetään, että Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -tarina pohjautuisi ylipääläisten lasten kokemuksiin. Asutus laajeni hitaasti ja asukasluku alkoi kasvaa nopeammin vasta 1700- ja 1800-luvulla. Vuonna 1880 kunnan asukasluku oli 2126 ja 1900 2269. Vuonna 1930 asukkaita oli 2426. Toisen maailmasodan jälkeen väestö alkoi vähetä ja vuoteen 1980 mennessä asukasluku oli pudonnut 1372. 1980-luvun alussa väkiluku alkoi jälleen kasvamaan.

Väestö sai toimeentulonsa pääasiassa kalastuksesta ja maataloudesta. Liminganlahden luonnonniityt loivat hyvät edellytykset karjataloudelle. Peltojen raivaus soita kuivattamalla ja rantaniittyjä ojittamalla jatkui vielä toisen maailmansodan jälkeenkin.

Alue kuului Limingan seurakuntaan vuoteen 1684 saakka, jolloin perustettiin Lumijoen kappeli. Itsenäiseksi seurakunnaksi Lumijoki erotettiin 1899, mutta ero toteutui käytännössä vasta 1917. Lumijoen kunta on perustettu vuonna 1867.

Lumijoki käsittää Lumijoenselän ja sen jatkeen Liminganlahden lounaispuolisen alueen sekä erillisen, soisen metsäalueen Limingan ja Siikalatvan kuntien välissä. Varsinaisesti Lumijoki on laakeaa, merestä verraten myöhään kohonnutta rantamaata, jota hallitsevat laajat peltoaukeamat ja suot.

Kallioperä on pääasiassa granodioriittia, kvartsidioriittia sekä graniittia. Kunnan pohjoisosa kuuluu Muhoksen jotuniseen savikivikerrostumaan, joka lepää peruskallion päällä. Kallioperä on kauttaaltaan paksujen hiekka ja moreenikerrosten peitossa. Pohjoisrannikolla on myös savea paksuina kerroksina. Kunnan etelä- ja lounaisosissa kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen alla. Kallioperän tasaisuuden ja paksujen maalajikerrosten vuoksi maasto on hyvin tasaista. Maa nousee verkalleen rannikolta sisämaahan päIN. Koko rantavyöhyke on vesiperäistä, alavaa niittymaata, joka idässä välittömästi liittyy Limingan lakeuteen. Järviä kunnan alueella ei ole ja joetkin ovat pieniä. Kirkonkylän halki virtaava Lumijoki on seudun ainoa iso joki.

Elinkeinona Lumijoella on perinteisesti ollut maatalous, mutta nykyään pääelinkeinona ovat palvelut. Kunnan työpaikoista on vuonna 2000 ollut 50 prosenttia palvelualan ja 31 prosenttia maatalouden työpaikkoja.

..