Merijärvi

Merijärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 197 ihmistä ja sen pinta-ala on 231,63 km2, josta 1,8 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 5,21 asukasta/km2. Merijärven kunta on perustettu vuonna 1866, ja sen naapurikunnat ovat Alavieska, Kalajoki, Oulainen, Ylivieska ja Pyhäjoki. Tällä hetkellä kunnanjohtajana toimii Kaija Eskola.

Koivupuhdon koulussa on vuosiluokat 1–9. Koulukeskuksen yhteydessä on myös kirjasto ja liikuntahalli. Merijärven kunnan alueella sijaitsee myös Ristivuoren laskettelurinne.

Kunta sijaitsee Kalajoelta Kärsämäelle vievän seututie 786:n ja Alavieskasta Pyhäjoelle vievän seututie 787:n risteyksessä.

Merijärven seudulta on tehty joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Tanskan maalta tavattu Suomen pohjoisin vasarakirveskulttuurin hauta. Lisäksi Pyhäjoen pohjoispuolella on lapinraunioita.

Seutua asutettiin vakinaisesti vasta 1500-luvulla. Vuonna 1548 oli silloisen Suur-Pyhäjoen pitäjän Merijärven kylässä kolme taloa, mutta seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä taloluku oli lisääntynyt jo 24. Seuraavina vuosisatoina asukasluku kasvoi tasaisesti vain katovuodet ja isoviha ja Suomen sota katkaisivat väliaikaisesti suotuisan kehityksen. Vuonna 1805 asukkaita oli 839, 1850 yli 1000 ja 1900 jo 1835. Merijärven asukasluku kasvoi 1900-luvulla toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1945 kunnan asukasluku oli jo 2666. Tämän jälkeen väestö väheni tasaisesti 1980-luvun alkuun asti. Vuonna 1985 asukkaita oli vain 1409.

Merijärven seutu kuului aluksi kirkollisesti Pyhäjoen seurakuntaan. Vuonna 1779 Merijärvestä tuli Pyhäjoen saarnahuonekunta ja kappelin oikeudet se sai 1825. Seurakunta itsenäistyi vasta 1895, vaikka Merijärven kunta oli perustettu jo 1866. Merijärven kirkon rakensi Simo Jylkkä-Silvén 1781.

Merijärveläiset saivat elantonsa kalastuksesta, maanviljelystä, karjanhoidosta ja 1800-luvulta alkaen myös tervanpoltosta. Jo varhain ryhdyttiin laskemaan järviä lisämaan saamiseksi. Meri- ja Tähkijärven kuivatus alkoi toden teolla 1800-luvulla, mutta työ saatiin viedyksi loppuun vasta 1950-luvulla alkaneiden laajojen jokipengerrysten ja perkaustöiden jälkeen.

Merijärvi eroaa useista muista Pohjanmaan kunnista kumpuilevan maastonsa ansiosta. Maaston vaihtelevaisuus johtuu kallioperästä, joka ei ole aivan niin tasainen kuin lähialueilla. Kallioperä on pääasiassa graniitteja, dioriitteja ja liuskeita. Kallioperä on lähes kauttaaltaan irtaimen maalajien peitossa. Yleisin maalaji on moreeni. Savi- ja hiesukerrostumia on sen sijaan vähän. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pinnanmuotojen pienpiirteisestä vaihtelevuudesta huolimatta korkeuserot ovat varsin vähäiset. Maaston korkeuserot meren pinnasta ovat suurimmassa osassa kuntaa alle 50m. Vain etelä- ja luoteisosassa maanpinta kohoaa paikoin yli 60m. tason.

Vesistöistä on huomattavin kunnan halki kaakosta luoteeseen virtaava Pyhäjoki. Joen useita koskista ovat suurimmat Tynkilänkoski ja Pyhänkoski, jonka partaalla kohoavat jylhät kalliotörmät. Pyhäjoki jakautuu Tyyskän alapuolella kahtia, vasemmanpuoleinen, vähävetisempi haara, Tähjänjoki, yhtyy päähaaraan Pyhäjoen puolella. Merijärven alueella Pyhäjokeen laskevat mm. Talusoja ja Savaloja. Kunnan alueella on useita pieniä järviä ja lampia.

..