Ei uusia yrityskortteja
Muonio
Muonio (pohjoissaameksi Muoná), vuoteen 1923 Muonionniska, on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan luoteisosassa. Kunnassa asuu 2 399 ihmistä ja sen pinta-ala on 2 037,91 km2, josta 134,04 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 1,26 asukasta/km2.
Muonio rajoittuu pohjoisessa Enontekiöön, idässä Kittilään, etelässä Kolariin ja lännessä Ruotsin Pajalaan. Valtakunnanrajana toimivan Muonionjoen yli johtaa silta. Kunnan pinta-ala kasvoi noin 7,5 prosenttia, kun Kittilän kuntaan kuulunut alue Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta liitettiin Muonion kuntaan. Muonio on Luoteis-Lapin tunturimaata, jonka korkeimmat tunturit ovat Pallastunturin Taivaskero (807 m), Keimiötunturi (610 m) ja Ruototunturi (572 m). Tornioon on matkaa 262 kilometriä ja Kilpisjärvelle 200 kilometriä.
Matkailu on Muoniolle tärkeä elinkeino; osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta, Olostunturin hiihtokeskus, Luontokeskus Kiela, Harrinivan matkailukeskus.
Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty mm. kalaisan Jerisjärven alueelta. Muonio oli pitkään metsästystä ja kalastusta harjoittaneiden saamelaisten maata.
Ensimmäinen tunnettu Muonion omistaja on pirkkalainen lapinvouti Olli Anundinpoika Tulkki Ylitornion Armassaaresta. Hänen mainitaan vuoden 1553 veroluettelossa omistavan oikeudet Muonionalustasta Visantokoskelle, sekä Muodoslompolosta Jerisjärvelle saakka. Suomalaisasutuksesta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1575, jolloin lapinvoudin poika Olli Ollinpoika Tulkki asettui asumaan Muonioon saaden oikeudet alueeseen ISältään.
Muonio kuului 1500-luvulla Uppsalan hiippakunnan alaiseen Tornion seurakuntaan. Vuonna 1530 Kustaa Vaasa antoi käskyn Tornion seurakunnan jakamisesta, mutta jako suoritettiin vasta 1606 Kaarle IX:n määräyksestä. Silloin perustettiin Särkilahden eli Ylitornion kirkkopitäjä. Muonionniskasta tuli Ylitornion kappeli. Myöhemmin Muonionniskan seurakunnan alue liitettiin Pajalan seurakuntaan ja näIN ollen Muonion aluetta hoidettiin Pajalasta päIN. Tarkempaa maantieteellistä rajaa ei Muoniolle oltu määritelty, vaan siihen kuului Enontekiö ja osittain Karesuvantokin. Vasta vuonna 1812 määriteltiin Suomen ja Ruotsin raja, jolloin Muonionniskasta tuli oma itsenäinen seurakunta. Vuotta 1812 voidaan pitää Muonion kunnan syntämävuotena.
Muonion emäseurakunta yhdistettiin vuonna 1849 Lapin rovastikuntaan. Vuodesta 1850 se kuului silloin perustettuun Kuopion hiippakuntaan ja 1923 lähtien perustettuun Oulun hiippakuntaan. Enontekiön itsenäistyttyä 1916 Muonio jäi omaksi seurakunnakseen.
Muonion kirkonkylä paloi lähes täysin Lapin sodassa. Vain muutamia taloja, ulkorakennuksia ja kirkko säästyi tuholta. Muonion koko rakennuskannasta paloi noin 80 prosenttia (Lapin maatalousseuran arvio v. 1948).
Muonio (pohjoissaameksi Muoná), vuoteen 1923 Muonionniska, on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan luoteisosassa. Kunnassa asuu 2 399 ihmistä ja sen pinta-ala on 2 037,91 km2, josta 134,04 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 1,26 asukasta/km2.
Muonio rajoittuu pohjoisessa Enontekiöön, idässä Kittilään, etelässä Kolariin ja lännessä Ruotsin Pajalaan. Valtakunnanrajana toimivan Muonionjoen yli johtaa silta. Kunnan pinta-ala kasvoi noin 7,5 prosenttia, kun Kittilän kuntaan kuulunut alue Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta liitettiin Muonion kuntaan. Muonio on Luoteis-Lapin tunturimaata, jonka korkeimmat tunturit ovat Pallastunturin Taivaskero (807 m), Keimiötunturi (610 m) ja Ruototunturi (572 m). Tornioon on matkaa 262 kilometriä ja Kilpisjärvelle 200 kilometriä.
Matkailu on Muoniolle tärkeä elinkeino; osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta, Olostunturin hiihtokeskus, Luontokeskus Kiela, Harrinivan matkailukeskus.
Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty mm. kalaisan Jerisjärven alueelta. Muonio oli pitkään metsästystä ja kalastusta harjoittaneiden saamelaisten maata.
Ensimmäinen tunnettu Muonion omistaja on pirkkalainen lapinvouti Olli Anundinpoika Tulkki Ylitornion Armassaaresta. Hänen mainitaan vuoden 1553 veroluettelossa omistavan oikeudet Muonionalustasta Visantokoskelle, sekä Muodoslompolosta Jerisjärvelle saakka. Suomalaisasutuksesta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1575, jolloin lapinvoudin poika Olli Ollinpoika Tulkki asettui asumaan Muonioon saaden oikeudet alueeseen ISältään.
Muonio kuului 1500-luvulla Uppsalan hiippakunnan alaiseen Tornion seurakuntaan. Vuonna 1530 Kustaa Vaasa antoi käskyn Tornion seurakunnan jakamisesta, mutta jako suoritettiin vasta 1606 Kaarle IX:n määräyksestä. Silloin perustettiin Särkilahden eli Ylitornion kirkkopitäjä. Muonionniskasta tuli Ylitornion kappeli. Myöhemmin Muonionniskan seurakunnan alue liitettiin Pajalan seurakuntaan ja näIN ollen Muonion aluetta hoidettiin Pajalasta päIN. Tarkempaa maantieteellistä rajaa ei Muoniolle oltu määritelty, vaan siihen kuului Enontekiö ja osittain Karesuvantokin. Vasta vuonna 1812 määriteltiin Suomen ja Ruotsin raja, jolloin Muonionniskasta tuli oma itsenäinen seurakunta. Vuotta 1812 voidaan pitää Muonion kunnan syntämävuotena.
Muonion emäseurakunta yhdistettiin vuonna 1849 Lapin rovastikuntaan. Vuodesta 1850 se kuului silloin perustettuun Kuopion hiippakuntaan ja 1923 lähtien perustettuun Oulun hiippakuntaan. Enontekiön itsenäistyttyä 1916 Muonio jäi omaksi seurakunnakseen.
Muonion kirkonkylä paloi lähes täysin Lapin sodassa. Vain muutamia taloja, ulkorakennuksia ja kirkko säästyi tuholta. Muonion koko rakennuskannasta paloi noin 80 prosenttia (Lapin maatalousseuran arvio v. 1948).
..