Klikkaamalla tätä voit suodattaa karttamerkkejä toimialan mukaan:
Pomarkku

Pomarkku (ruots. Påmark) on Suomen kunta joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Pomarkku oli aluksi Ulvilan kappeliseurakunta, josta tuli kunnallishallinnon uudistuksessa vuonna 1868 itsenäinen kuntansa. Itsenäiseksi seurakunnaksi Pomarkku tuli Noormarkusta vuonna 1899. Kunnassa asuu 2 455 ihmistä, ja sen pinta-ala on 332,07 km2, josta 30,95 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 8,15 asukasta/km2. Pomarkun naapurikunnat ovat Kankaanpää, Lavia, Merikarvia, Pori ja Siikainen.

Pomarkun vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1962.

Pomarkussa on kaksi kirkkoa: vanha puukirkko on valmistunut vuonna 1802 ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema kivikirkko 1921. Kirkot sijaitsevat keskustassa vierekkäIN.

Pomarkun halki kulkee valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään. Pomarkussa voi harrastaa resiinamatkailua vuokraamalla oman resiinan Satakunnan elämysrautatiellä. Resiinareitti kulkee käytöstä poistunutta Haapamäki–Pori-rataa pitkin.

Elinkeinonaloista Pomarkku tunnetaan parhaiten jalkineteollisuudestaan, mutta myös metalli- ja puusepänteollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä.

Pomarkku kuuluu bifurkaatiosta tunnetun Karvianjoen vesialueeseen. Joki haarautui kahtaalle heti tultuaan Kankaanpään puolelta: sivuhaara kääntyi Leväsjokena länteen Isojärveen, mutta tämä yhteys katkesi Kynäsjärven laskun vuoksi jo 1800-luvun lopulla. Päähaara laskee Kynäsjärveen ja jatkuu sieltä Kynäsjokena Inhottujärveen. Sieltä joki jatkuu pohjoisena Pomarkunjokena ? joka laskee Isojärven eteläpäähän ? ja eteläisenä Noormarkunjokena kohti Selkämerta. Joessa on säännöstelypato Harjakoskella.

Pomarkun huomattavimmat järvet ovat Kynäsjärvi ja Inhottujärvi Noormarkun (Porin) rajalla, Valkjärvi Kankaanpään rajalla sekä Isojärvi, joka on osittain Siikaisten puolella.

Pomarkun maanviljelys on keskittynyt Pomarkunjoen varrelle.

..