Huittinen
Huittinen (aik. ruots. Vittis), on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 10 670 ihmistä, ja sen pinta-ala on 539,66 km2, josta 6,97 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 20,03 asukasta/km2. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Köyliö, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.
Huittisista erotettiin vuonna 1892 omaksi kunnaksi Kauvatsa, joka liitettiin osaksi naapurikaupunki Kokemäkeä vuonna 1969, sekä vuonna 1919 Keikyä, joka yhdistettiin Kiikan kanssa Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Myös Vampula on ennen ollut osa Huittista, ja se liitettiin uudelleen Huittisiin vuoden 2009 alusta. Huittinen tuli kauppalaksi vuoden 1972 alussa ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupungiksi vuonna 1977. Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.
Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Järviä ei Huittisten alueella enää ole, mutta sen sijaan luoteisosassa on laajoja soita. Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Huittisten puolelle ja puiston opastuskeskus on entisellä Karhiniemen koululla.
Huittisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni. Tasaisen maaston ansiosta torni näkyy kauas ympäristöön.
Kunnan alueelta, Palojoelta, löydettiin vuonna 1904 yksi Suomen kuuluisimmista muinaisesineistä, hirvenpään muotoinen lyömäase, joka on peräisin kivikaudelta. Se on talletettu Kansallismuseoon.
Huittinen (aik. ruots. Vittis), on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 10 670 ihmistä, ja sen pinta-ala on 539,66 km2, josta 6,97 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 20,03 asukasta/km2. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Köyliö, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.
Huittisista erotettiin vuonna 1892 omaksi kunnaksi Kauvatsa, joka liitettiin osaksi naapurikaupunki Kokemäkeä vuonna 1969, sekä vuonna 1919 Keikyä, joka yhdistettiin Kiikan kanssa Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Myös Vampula on ennen ollut osa Huittista, ja se liitettiin uudelleen Huittisiin vuoden 2009 alusta. Huittinen tuli kauppalaksi vuoden 1972 alussa ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupungiksi vuonna 1977. Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.
Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Järviä ei Huittisten alueella enää ole, mutta sen sijaan luoteisosassa on laajoja soita. Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Huittisten puolelle ja puiston opastuskeskus on entisellä Karhiniemen koululla.
Huittisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni. Tasaisen maaston ansiosta torni näkyy kauas ympäristöön.
Kunnan alueelta, Palojoelta, löydettiin vuonna 1904 yksi Suomen kuuluisimmista muinaisesineistä, hirvenpään muotoinen lyömäase, joka on peräisin kivikaudelta. Se on talletettu Kansallismuseoon.
..