Jokioinen

Jokioinen (ruots. Jockis) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa suunnilleen keskellä Helsingin, Turun ja Tampereen muodostamaa kolmiota. Kunnassa asuu 5 723 henkilöä, ja sen pinta-ala on 181,95 km², josta 1,52 km² on vesistöjä.

Jokioisista itään on Forssan kaupunki, jonka keskustaan on matkaa noin 9 km. Muita naapurikuntia ovat Tammela, Somero, Ypäjä ja Humppila.

Jokioinen on osa Forssan seutukuntaa ja työssäkäyntialuetta ja luetaan perinteisesti myös osaksi Lounais-Hämettä yhdessä Forssan seutukunnan kuntien ja näihin pohjoisessa ja etelässä rajoittuvien Urjalan ja Someron kanssa.

Luonnonympäristöltään Jokioinen on vähäjärvistä viljelymaisemaa, jota hallitsevat laajat, pelloksi raivatut savikot ja paikoin näiden väliin jäävät kalliosydämiset moreeniselänteet. Noin puolet Jokioisten pinta-alasta on metsää ja puolet peltoa. Kunnan keskiosissa vaihtelua maisemaan tuo Humppilasta Tammelaan jatkuva harjujakso, johon Jokioisissa kuuluu Kirmunharju Rehtijärven rannalla.

Jokioisten keskeisin vesistö on kunnan ja sen keskustaajaman halki virtaava Loimijoki. Pienempiä vesiä ovat Loimijokeen pohjoisesta laskeva Jänhijoki ja siihen laskeva Rehtijärvi. Etelästä Loimijokeen laskee Tammelan Torronsuosta alkunsa saava Haapajoki, jonka valuma-alueella ei ole järviä. Pohjoisessa Jokioisten ja Forssan rajajokena virtaa Forssan Koijärvestä alkunsa saava Loimijoen sivujoki Kojonjoki, joka laskee Loimijokeen Alastarolla Loimaalla. Toinen Jokioisten järvistä on Kojonjokeen laskeva Kiipunjärvi Kiipun kylässä Jokioisten ja Humppilan rajalla.

Pysyvä asutus vakiintui Jokioisilla 1300-luvulla. Asukkaat Jokioisille tulivat todennäköisesti Loimijoen kautta Satakunnasta. Tiiviis kyläasutus syntyi vasta 1500-luvulla sarkajaon tullessa alueelle. Tyypillinen jokioislainen kylä oli rakennettu joenvarsisavikolle, peltojen viereen hiukan ylävälle maalle.

Jokioisten historia liittyy kiinteästi Jokioisten kartanon historiaan. Jokioisten ensimmäinen läänitys tapahtui 11.8.1565, jolloin Erik XIV lahjoitti Klaus Hornille Jokioisten neljänneskunnan veroineen. Kartanon kasvaessa alueesta tuli lopulta pinta-alaltaan Suomen suurin läänitys, Jokilääni.

1700-luvun lopulla Jokioisten kartanoa hoiti Gustaf von Willebrand, joka myöhemmin myös lunasti kartanon itselleen. Hänen aikanaan kartano sai nykyisen päärakennuksensa ja hän myös aloitti Jokioisten teollistamisen perustamalla Jokioisiin verkatehtaan vuonna 1796. Vuonna 1804 hän perusti Jokioisiin kankirautapajan. Ruotsalainen tehtailija Axel Wilhelm Wahren vuokrasi verkatehtaan 1830-luvulla ja uudisti sen perinpohjin. Wahren ehti olla Jokioisilla vain kymmenkunta vuotta. Hän riitautui kartanon kanssa ja siirtyi Loimijokivartta yläjuoksulle päIN, Forssaan.

Eri vaiheiden ja omistussuhteiden jälkeen Jokioisten kartano tuli vuonna 1907 Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin omistukseen. Kordelin murhattiin Mommilassa marraskuussa 1917. Koska Kordelinilla ei ollut perillisiä, kartano siirtyi valtion omistukseen Sisällissodan jälkeen elokuussa 1918 ja se oli edelleen yksi Suomen suurimmista tiloista käsittäen yli 32 000 hehtaaria.

1920-luvun alussa kartanon siirryttyä valtion haltuun Jokioisilla toimitettiin mittava maareformi, jolla torpparit, lampuotit, mäkitupalaiset, sukuoikeus- ja verorälssitilat saivat maansa omistukseensa. Kauppakirjojen allekirjoittaminen Jokioisten kartanossa 3.1.1921 oli mieleenpainuva tilaisuus: tuolloin päättyi miespolvia kestänyt ja lukemattomat kiistat aiheuttanut Jokiläänin tilallisten alustalaiskausi.

Jokioisten kartanon mailla sijainneessa torpassa syntyi Suomen huomattavimpiin naispoliitikoihin kuuluva Miina Sillanpää. Hänen syntymäkotinsa paikalla on muistokivi.

Jokioisten elinkeinorakenne jakautuu palveluihin (64,9 %), jalostukseen (23,3 %) ja maa- metsätalouteen (9,6 %).

..