Punkaharju

Punkaharju on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa. Kunnassa asuu 3 730 ihmistä, ja sen pinta-ala on 748,15 km2, josta 276,87 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 7,91 asukasta/km2. Punkaharjun naapurikunnat ovat Kerimäki, Kesälahti, Parikkala, Ruokolahti, Savonlinna ja Sulkava.

Punkaharju on maisemistaan tunnettu teollisuus- ja matkailupitäjä, jonka keskustaajama on Punkasalmi ja toinen taajama Putikko.

Punkaharjun kautta kulkee Savonlinnan rata, jonka varrella kunnan alueella ovat Punkaharjun ja Luston asemat sekä Retretin seisake.

Alueella oli asutusta jo kivikaudella vaara-asutuksena. Keskiajalla seutu oli karjalaisten ja savolaisten kalastusalueena, ja pysyvä asutus muodostuikin 1400-luvulla. Kirkollisesti Punkaharju kuului alkujaan Sääminkiin ja vuodesta 1647 alkaen Kerimäkeen. Punkaharjun seurakunta itsenäistyi vuonna 1922 ja kunta aloitti toimintansa 1924. Punkaharjuun liitettiin vuonna 1973 alueita Säämingin kunnasta.

Punkaharju on kuuluisa Salpausselästä luoteeseen erkanevista kauniista harjuistaan, joista kunta on saanut nimensä. Jääkauden aikana muodostunut kapea seitsemän kilometriä pitkä Punkaharju on yksi Suomen kansallismaisemista. Se kulkee Puruveden poikki jakaen sen Isoon ja Pikku-Puruveteen, joiden väliset salmet sijaitsevat harjun kummassakin päässä. Harjualueella sijaitseva Punkaharjun luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1991. Alueesta muodostui merkittävä matkailukohde jo 1800-luvulla, jolloin harjun pohjoispäässä sijainneesta metsänvartijan asunnosta vähitellen muotoutui nykyinen Valtionhotelli. Harjun pohjoisreunaa pitkin kulkevat rautatie ja valtatie 14.

Punkaharjun muita nähtävyyksiä ovat Punkaharjun puukirkko (R. Rouhe, 1923), taidekeskus Retretti, Punkaharjun valtionpuisto ja huvipuisto Kesämaa. Punkaharjulta pääsee kesäisin myös laivalla Savonlinnaan.

Punkaharjulla sijaitsevat myös Metsäntutkimuslaitoksen toimintayksikkö, Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto (1994), sekä Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto.

..