Ei uusia yrityskortteja
Kiikoinen
Kiikoinen (ruots. Kikois) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 272 ihmistä, ja sen pinta-ala on 144,34 km2, josta 6,29 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 9,21 asukasta/km2. Kiikoisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Lavia, Ulvila, ja Sastamala.
Kunnan kautta kulkevat valtatie 11 ja kantatie 44, jotka risteävät Tervahaudassa. Suurimmat järvet ovat Kiikoisjärvi ja Kuorsumanjärvi. Kolmas suurehko järvi, Marjajärvi, kuivatettiin viljelysmaaksi 1960-luvun lopulla.
Kunnan tunnuseläIN on liito-orava ja tunnuskasvi sinivuokko. Kiikoinen tunnetaan kuttupitäjänä, mihin viittaa myös Gustaf von Numersin suunnittelemassa ja vuonna 1956 vahvistetussa[6] kunnan vaakunassa esiintyvä pukki. Kunnassa järjestetään vuosittain heinäkuussa Kiikoisten Purpurijuhlat. Kiikoisten Purpuri on yksi vanhimpia purpuritansseja.
Suurin osa Kiikoisista, erityisesti läntinen Kiikoinen, on asutettu enimmäkseen etelästä Kiikasta päIN. Alueen itäosien asuttajat sen sijaan olivat usein Tyrvään kylien torppareita. Kiikoinen on perustettu vuonna 1847, jolloin se irrotettiin omaksi kappeliseurakunnakseen Tyrvään seurakunnan Kiikan kappelista. Itsenäiseksi seurakunnaksi Kiikoisista tuli virallisesti vuonna 1904, joskin itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1922. Kiikoinen siirtyi Pirkanmaasta Satakuntaan vuonna 1997. Kiikoisten puinen kirkko, arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema, on vuodelta 1851.
Kiikoisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä.
Kiikoisten kunta on maastonmuodoiltaan varsin tasaista ja se kuuluu Satakunnan kangasmaastoihin, joilla peruskalliota peittää lähes kaikkialla moreeni. Koska kallioperä on granodioriittia, alue on melko tasaista ja korkeimmatkaan kukkulat eivät nouse 20 m korkeammalle ympäröivästä maastosta. Alue on metsäistä lukuun ottamatta laajoja viljelyaukeita Kiikoisjärveen laskevan Pajistonojan laaksossa sekä Jaaranjoen ja Hyssänojan alueilla. Kyseiset viljelyaukeat sekä pienemmät moreeniselänteiden väliset peltoaukeat ovat merkittäviä kulttuurimaisemia. Vaikka suurmaisema on suhteellisen tasaista, on moreeniselänteiden reunavyöhyke pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Reunavyöhykkeellä kiemurtelevan Tervahauta-Jaara tien varrella on paljon vaihtelevia näkymiä.
Kiikoinen (ruots. Kikois) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 272 ihmistä, ja sen pinta-ala on 144,34 km2, josta 6,29 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 9,21 asukasta/km2. Kiikoisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Lavia, Ulvila, ja Sastamala.
Kunnan kautta kulkevat valtatie 11 ja kantatie 44, jotka risteävät Tervahaudassa. Suurimmat järvet ovat Kiikoisjärvi ja Kuorsumanjärvi. Kolmas suurehko järvi, Marjajärvi, kuivatettiin viljelysmaaksi 1960-luvun lopulla.
Kunnan tunnuseläIN on liito-orava ja tunnuskasvi sinivuokko. Kiikoinen tunnetaan kuttupitäjänä, mihin viittaa myös Gustaf von Numersin suunnittelemassa ja vuonna 1956 vahvistetussa[6] kunnan vaakunassa esiintyvä pukki. Kunnassa järjestetään vuosittain heinäkuussa Kiikoisten Purpurijuhlat. Kiikoisten Purpuri on yksi vanhimpia purpuritansseja.
Suurin osa Kiikoisista, erityisesti läntinen Kiikoinen, on asutettu enimmäkseen etelästä Kiikasta päIN. Alueen itäosien asuttajat sen sijaan olivat usein Tyrvään kylien torppareita. Kiikoinen on perustettu vuonna 1847, jolloin se irrotettiin omaksi kappeliseurakunnakseen Tyrvään seurakunnan Kiikan kappelista. Itsenäiseksi seurakunnaksi Kiikoisista tuli virallisesti vuonna 1904, joskin itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1922. Kiikoinen siirtyi Pirkanmaasta Satakuntaan vuonna 1997. Kiikoisten puinen kirkko, arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema, on vuodelta 1851.
Kiikoisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä.
Kiikoisten kunta on maastonmuodoiltaan varsin tasaista ja se kuuluu Satakunnan kangasmaastoihin, joilla peruskalliota peittää lähes kaikkialla moreeni. Koska kallioperä on granodioriittia, alue on melko tasaista ja korkeimmatkaan kukkulat eivät nouse 20 m korkeammalle ympäröivästä maastosta. Alue on metsäistä lukuun ottamatta laajoja viljelyaukeita Kiikoisjärveen laskevan Pajistonojan laaksossa sekä Jaaranjoen ja Hyssänojan alueilla. Kyseiset viljelyaukeat sekä pienemmät moreeniselänteiden väliset peltoaukeat ovat merkittäviä kulttuurimaisemia. Vaikka suurmaisema on suhteellisen tasaista, on moreeniselänteiden reunavyöhyke pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Reunavyöhykkeellä kiemurtelevan Tervahauta-Jaara tien varrella on paljon vaihtelevia näkymiä.
..